Meidän iskä ei syö täytekakkua, joten mun kakuntekoviettiäni piti toteuttaa töissä. Kutsuttiin lasten iskät kakkukahville. Kakkku piti tehdä vähän sillä periaatteella, että laitetaan sitä, mitä kaapista löytyy. Kermaa oli hiukan naftisti, joten pursotuksissa säästelin ja jälki on sen mukaista. Persikasta leikattiin keskelle kukka ja krumeluurirajoitteisena silmät kiinni heittelin nomppikset pintaan, ei olis kestäny muuten sytän tällaista värien sekamelskaa...

Maku oli kuitenkin varsin kohdallaan, isätkin kehuivat vuolaasti ja santsasivat reilusti, mikä on oikeastaan leipurille se paras palkinto. Puhuahan voi mitä vaan, mutta tuskin kukaan toista annosta hakee, jos ei mausta tykkää.

Täytteeksi tein mansikka-banaanisurvoksesta, kermavaahdosta, vaniljavaahdosta ja liivatteesta moussen, joka taasen kolahti meikäläiseen. Banaanista tuli sopivasti makeutta, jota taas mansikka taittoi. Ei siis liian makea täyte.