Niin, siis täällä ei nyt tapahdu mitään. Tai tapahtuu, mutta... Mä lisäsin oman persoonani naamakirjaan l. facebookiin viikonloppuna. Siellä hengailevat kaverini varoittelivat, että siihen addiktoituu, mutta tein päätöksen olla koukuttumatta. Miten moneen asiaan sitä ihminen vuorokaudessa kerkiää addiktoitua?!? Mä roikun jo täällä tai koukussa ja puikoissa luvattoman paljon. Kotona olen pyrkinyt tekemään mahd. paljon nyt kun siippa painaa pitkää päivää. Ja onhan tässä kotona myös ne normaalit juoksevat asiat koko ajan hoidettava. Eli ei lisää koukuttavia juttuja mulle.

Keskiviikkona mulle tapahtuu jotain jännää, mutta siitä mahdollisesti sitten myöhemmin. Peukkuja kyllä soppii pittää tanassa ke-aamuna mulle :o)

Käsityörintamalla valmistuu tällä hetkellä villasukkia, mutta tein sellaisenkin päätöksen, että tänne lisään vain yltiövalmiita käsitöitä, eipähän jää päättelemättömät langanpätkät kummittelemaan. Eli, sukat ilmestyy tänne, jahka saan tälle jo valmistuneelle puolison.

Selkä on edelleen tosi kipeä, mutta päätin parannella sitä taas sitten kesälomalla, nyt mennään kipulääkkeiden voimalla hammasta purren eteenpäin. Vaiva vaikuttaa samalta, kun hankaloitti mun elämääni joskus 7-8 vuotta sitten ja silloin paranteluun meni vuosi. Siihen vuoteen sisältyi paljon tutkimuksia, paljon määrättyjä, mutta turhiksi todettuja lääkekuureja, todella paljon särkyjen takia valvottuja öitä, epätoivoa siitä, että paraneeko tästä ikinä, tehottomia hoitoja ja mustaa mieltä. Nyt yritän tehdä niitä juttuja, jotka silloinkin tehosivat ja vaivan lopulta paransivat, mutta aikaavieväähän se on. Kun nyt edes pääsisi muutamassa kuukaudessa kuntoon, ettei koko vuotta taas tarvitsisi tuhlata.

Olenpas mä nyt masentavalla postauksella liikenteessä. Mä yritän ryhdistäytyä!