Isäntä lähti hyvin yllättäen laivalle työkavereidensa kanssa eilen. Tai siis työkaverit lähti suunnitellusti, mun mies vaan lähti mukaan yllättäen peruutuspaikalle. Sainpa sitten idean lähteä kaverin luo lasten kera ja tuli vedettyä kalsarit! Oikeasti me kaikki kolme aikuista siis joimme hyvin hillitysti muutaman siiderin/lonkeron/oluen tahi briiserin (paitsi Pentti, taisit juoda koko päkin?), joten ihan todellista kalsarikänniä emme saavuttaneet. Mut maailma tuli puhuttua pikkuisen oikoisemmaksi paikaksi. Olipas kiva ja rento ilta!

Ja koska yövyimme ihan ikean välittömässä läheisyydessä, niin suunnistettiinpa tänään sitten sinnekin ja lastenhuoneeseen hommasin lisää säilytyslaatikoita.

Kotona iski hirmuinen kankkusnälkä. Tää vanheneminen on ihan syvältä! Ennen ei muutaman miedon alkoholijuoman varsin viaton kittaaminen olisi tuntunut missään, nyt olen kulkenut koko päivän keittiön kaappeja koluamassa. Eikä meillä ole mitään ruokaa (=lue herkkuja)!! Kostoksi mua on vaivannut myöskin kankkuslaiskuus, joten en ole saanut aikaiseksi lähdettyä hakemaan mitään pitsan tai kebben tyylistä lääkettä tähän olotilaan.

Tämän lauantain opetus on se, että on ihan sama vetääkö kunnon kännit vai pienet simat, nälän määrä on sama.