Vuokon istutus on pahasti viivästynyt, kun meillä oli isännän kanssa erilainen käsitys puun sijoituspaikasta. Mä olen neuvottelun edetessä lukenut kaikki omistamani puutarhaoppaat läpi (omistan siis kaksi ja toisen niistä olen onnistunut jo hukkaamaankin, niin että pintapuolisemmaksi jäi sitten sen lukeminen...), kun en tosiaan ole mikään synnynnäinen viherpeukku. Mua ei oikeastaan ole ennen kiinnostanut vähääkään mitkään puutarhanhoidolliset asiat, mut nyt kun tätä pihaa tässä on, niin vähän olen alkanut asiasta innostua. Mies on luvannu mulle ensi kesäksi kasvihuoneenkin, pitäis varmaan niitäkin hommia sitten opiskella.

No, Vuokolle löytyi sopiva paikka ja tänään sitten marssin pontevasti lapio kädessä istutushommiin. Voi helvetti mikä homma! Aurinko paahtoi täydellä teholla ja tietenkin meidän piha on sellaista savimaata, jonka viimeaikainen kuivuus ja helle on kovettanut kivikovaksi. Kiviäkin oli joukossa senverran runsaasti, että mukavasti töksähteli lapio kaivaessa. Tuntitolkulla siinä ahersin (ja nyt mulla on sitten toisessa kädessä koko kämmenen kokoinen rakkula, toisessa millin pienempi) ja sain aikaiseksi semmoisen puolen metrin syvyisen ja leveän kuopan. No, eihän se tietenkään tällaisessa savimaassa mihinkään riitä!! Siihen loppui meikäläisen kaivuuhommat.

Mies otti töistä tullessaan kaivinkoneen alle ja kaivoi kolmessa minuutissa mulle (lue: Vuokolle) varsin komean kuopan. Hyvä muuten, että ahersin sitä käsityönä puoli päivää. Kyllä hyödytti!

815185.jpg

Kyllä nyt kelpaa Vuokon siinä alkaa työntää hedelmiä meidän omppupiirakoihin. Tää kuvassa näkyvä esine ei muuten ole se Vuokko, vaan mun käsityöni työkalu... Jätän sen kostoksi sinne kuoppaan!