Tänään kävin siellä työpaikkalääkärillä, joka passitti mut röntgenkuvaan. Kuvasta varmistui, että siellähän on edelleen poskiontelossa tulehdus. Työterveyslääkäri sanoi, ettei tee punktiota (tai siis huuhtelua, kuten se miedommin ilmaistaan), koska ei ole sellaista vuosiin tehnyt ja ohjasi mut korvalääkärille. En hyväksynyt lääkäriä, jota tämä töterveyslääkäri suositteli, vaan halusin mennä samalle lääkärille, joka 3ja ½ vuotta sitten laittoi Justiinalle ilmastoinnin korviin. Tämä mun haluama lääkäri on sen työterveyslääkärin isoveli, vähän sitä jo arvelinkin, koska olivat niin "samanoloiset" eleissään ja puhetavassaan.

Hitto, että voi vanha ämmä olla hermona yhden punktion tähden... Mulle ei ole ikinä sellaista tehty ja tarina kertoo sen olevan lääketieteellisten tomenpiteiden kamaluuslistan kärkikymmenikössä. Lääkärikin mua nauroi, kun ei perse pysynyt penkissä ollenkaan, sanoi laittavansa kohta rauhoittavaa siihen puudutteen joukkoon. Vielä siinä odotushuoneessa, kun odottelin puudutteen vakuttavan, harkitsin vakavissani pakenemista.

Mut eihän se mitään ollu, oksennus meinas tulla kun rusto rasahti, mut ei siinä kyllä mitään muuta inhottavaa ollut. En mä sitä huvikseni tekis, mut ensi kerralla ymmärrän olla hermoamatta niin hirveästi. Tai siis toivottavasti toista kertaa ei tule, nyt tuntuu ainakin, et yskäkin on helpottanut heti toimenpiteen jälkeen.

Nyt on sitten nenä pesty oikein lääkärivoimin :o)