Mä ostin joskus huutokaupasta vihreän talonpoikaisen laatikkopöydän. Vihreä ei oikein tänne meidän mökkiin istu, mutta hinta oli kohdallaan ja se väri nyt on maalia vaan. Se oli kyllä ihan jees vihreä, ei mikään myrkky, vaan enemmänkin vedenvihreä ja jonkin aikaa se sai toimittaa keittiössä apupöydän virkaa. Sit jossain harvinaisessa energiapuuskassani (eli mulla oli varmaan joku kouluhomman deadline lähellä ja oli pakko keksiä jokin sikatärkeä homma, ettei ainakaan sitä koulutehtävää tarvis alkaa ahertaa) roudasin pöydän pihalle ja aloin rapsuttamaan siitä maalia pois. Oli varmasti meidän avioliiton huippuhetkiä, kun mies tuli töistä ja löysi mm. mikron ja leipälaatikon keittiön lattialta, kun olin niiden alta sen pöydän anastanut jatkojalostukseen. Hän taisi ihan jopa ääneen sanoa, kuinka suunnattomasti hän arvostaa mun älykkyyttäni ( ja tietty ulkonäköäni, mut sehän nyt on sanomattakin selvä se).  Mä kyllä siihen tilalle sitten kiiruusti sovelsin jonkun jakkaran ja hyvä niin, koska hyvin yllättäen mun pöytäprojekti venahti muutaman kuukauden mittaiseksi. No, mut loppu hyvin, laitoin pöydän pintaan aavistuksen kuultomaalia ja siitä tuli lopulta sellainen, että kelpaa meillä mihin huoneeseen tahansa. Lastenhuoneeseen mä kuitenkin sen toistaiseksi sijoitin.

795390.jpg

Tuolikaan ei ole alkuperäisessä asussaan, vaan siihenkin sipaisin vähän piristystä. Tai meillä ei siis ollu yhtään ylimääräistä tuolia tän pöydän ääreen ja sit mummolasta löyty parhaat päivänsä nähny pinnatuoli. Me oltiin lasten kanssa jossain marketissa, kun mun silmät osu alespraymaalipurkkeihin, joista ei kuitenkaan löytynyt minkäänlaista värikarttaa. Mietin hetken limenvihreän ja taivaansinisen välillä ja arvaas kumpaan päädyin? Missä hemmetin kuusessa on ton värinen taivas!?! Lopulta se nyt kuitenkin istuu noiden verhojen kanssa, onneks.