Mä sain taas karjalanpiirakkatilauksen ja lupasin jonakin sadepäivänä niitä sitten leipoa. Se päivä siis koitti tänään.

Eipä ollut leipurilla myötätuulta tänään. Puuroa keitellessä löysin puuron seasta puisen seipään... Ihmettelin, että miten ihmeessä en ollut sitä riisipussissa huomannut ja asiasta harmistuneena päätin kyllä laittaa riisifirmaan reklamaatiota aiheesta. Onneksi huomasin vilkaista puuhaarukkaani ennen reklamointia, se seiväs oli siitä katkennut piikki. Päätin lisätä puuroon hivenen maitoa.

No sitten leipomaan niitä piirakankuoria. Mulla ei ota se taikina onnistuakseen, ei sitten millään. Ensin multa ryöpsähti ruisjauhopussista melkoinen röykkiö jauhoja taikinaan. Arvioi siinä sitten, että jokos meni 10 desiä?! Joo, siitä tuli sellaista purkkaa, kuoret vaan venyi ja tarrautui kiinni leivinalustaan. Sinnillä tein kyllä ne piirakoiksi ja pääsin urakassa puoleen väliin.

Väliin soitto äidille, josko häneltä löytyisi parempi kuoritaikinan ohje (koska ohjeessahan se vika piilee, ei siinä ronskimmanpuoleisessa jauhojen annostelussa). Ja tuumasta toimeen uusin ohjein. Tällä kertaa taikina oli sellaista sementtiä, että kaulin mutkalla sain kuoria vääntää.

Useamman tunnin urakka on nyt takana ja 80 piirakkaa valmistui. Nyt mulla on hanuri kipeänä. Se kertonee jotakin mun rautaisesta lihaskunnosta, jos jumantsuikat takapuoli kipeytyy LEIPOMISESTA!

Mä lähden nyt venyttelemään kipeytyneitä "lihaksiani". Laardia se on koko grönlannin kokoinen takamus...