Mä olen melkoinen välineurheilija. Kun lähden juoksemaan, mulla on sykevyöt, rannetietokoneet, satelliittiyhteydet, musavehkeet ja pahimmassa tapauksessa myös otsalamppu. Viimeksi mainittu ihan vaan olosuhteiden pakosta, sillä eihän täällä landella mitään katuvalaistusta ole.

Eilen sain ihan ikioman ahdistelijan lenkkiseuraksi ja myönnän, että se teki tämänpäivän lenkille lähdöstä hiukan vastenmielisen. Luulisi, että tällainen hieman kulahtaneempi eukko saisi ihan rauhassa lenkkeillä, mutta eipäs saanutkaan. Yök.

Mä lataan aina kännykkääni biisejä treenimusaksi ja nyt mua alko tympimään ne vanhat viisut. Joten latasin netistä muutamia uusia ja yritin siirtää kännykkään. Voi tsiisus, että meni hermo huonoon kuntoon! Ei meinannut onnistua millään, mä vihaan kaikkea sellaista piuhojen kanssa säätämistä. Onneks pääsin lenkille juoksemaan ärsytyksen pois.

Juokseminen oli kivaa ja pidensin matkaakin kilometrillä. Tästä talolta lähtee sellainen reilun viiden kilometrin kierros, mutta siihen sisältyy sellainen 1,5 km:n metsäpätkä ja eilisestä viisastuneena en sinne uskaltanut mennä. Toisaalta, meikäläinen laulamassa apulantaa nuotin vierestä, luulisi pelottavan innokkaimmankin ahdistelijan...