Olin tänään uudehkon työpaikkani työterveystarkastuksessa. Rupattelin ensin tunnin terveydenhoitajan kanssa ja sitten marssin vielä lääkärisedänkin juttusille.

Olen mielestäni sellainen perusterve immeinen, mitään perustavanlaatuista vikaa en ole havainnut, eikä sellaisesta ole kukaan kanssaeläjäkään ystävällisesti huomauttanut. Hanuri nyt on entisestään levinnyt ja talven lämmitykseksi hankittu ihrapeite se on tavallistakin tuhdimassa kunnossa, mutta se nyt on kuitenkin ihan itseaiheutettua murhetta vaan.

Mussa on sellainen ominaisuus, että en millään viitsisi syödä lääkkeitä ja usein joudun itseäni muistuttamaan, että vain otettu lääke auttaa.

Siksipä hiukan hämmästyin, kun tämä setä lääkäri katsoi mua sormet tietokoneen näppäimistöllä ja kysäisi, että mitäs lääkkeitä laitetaan? Yllättynyt  Hetken takelleltuani keksin tosiaan yhden reseptin, joka pitäisi uusia ja tohtori ystävällisesti sellaisen printtasi. Mitäs muuta laitetaan? kysäisi sitten tohtori taas. Ja meikäläisen alaleuka loksahti lattiaan. Näytänkö mä jotenkin siltä, että olisin lääkityksen tarpeessa?!

En sitten tarvinnut muuta. Ja olen vieläkin varsin hämmentynyt.